Kanteleelle
A. Järnefelt
Nyt kaiu kanteleeni
Ja mielein rauhoita!
Ja sulo säveleilläs
kauvas kaihoni karkoita.
Kun sävelesi soipi
se rinnan rauhoittaa
Ja mielen murheisen se voipi
Lumollaan virvoittaa.
Niin kaiu kannel armas
jo rinta rauhan saa
Jo tunnen kuinka kaiho
karvas sointuihin katoaa.
Ja tuulen tuohka vieno
viesävel armaallen.
Hänelle kuiskaa
kuoloon asti mä
häntä muistelen.