Laula, laula!

Miks' riudut sa ihmisrinta

Elon huolista?

Soita kieltä suloi sinta

Luojan luo mista!

Laula, laula surevainen!

Se on riemus ensimmäinen:

Piennä suu jo, itkeväisen

Kehdossasi kiekkuen,

Äidin laulu' lumoovainen

Siirsi helmaan unosen

Helky laulu, sävel soi!

Rauhoittaa se rinnan voi;

laula, laula vaan!

Mutt' muista, ettei aina

Rinnan sävel soi,

Eikä kieli laula vaisna

Ikäs olla voi,

Laula, laula nuorukainen,

Neito hellä hempukkanen!

Runsun hohdon poskiltasi

Huolten halla haalentaa,

Sävelehet rinnassasi

Vanhuus vihdon rusentaa.

Nyt on rintas lempain,

Nyt on laulus ihaniin;

Laula, laula vaan!

Päivän paiste korven jylhän

Lämpi mäksi saa,

Lauha tunli jäänkin kylmän

Voipi sulattaa.

Niinpa valjun vanhuksenki

Virkistääpi laulunlempi:

Elost' entisestä armaat

Muistot taasen undistun.

Sydän, synkkä, hapset harmaat

Kaunihisti kirkas tun.

Laulu liekknis' kehtomme,

Laulu vihkii hautamme:

Laula, laula vaan!