Meri

Olet meri, rakastettuni,

olen ranta, joka ei voi paeta.

Synkässä uhmassa

kuljit tietäsi ylitseni.

Vaelsit vieraille rannoille

petollisena ja julmana.

Epätoivo oli niin kuin sumu ylläni,

sydämeni voima loppui,

en tiedä, mistä elin.

Silloin palasit säihkyvänä

hukuttavin merensilmin,

suutelit jalkojani,

lauloit: ”Sinä ainoa.”

Tuhannesti jo kirosin sinut,

tuhat kertaa anteeksi annoin.