Kesäyö kirkkomaalla

Omaa kirkkauttansa kummeksuin

kesäyöhyt maille laskeuupi.

Syviin aatoksiinsa unehtuin

puiset ristit yössä uneksuupi.

Elon onni, lempi, ystävyys,

tänne soi kuin kaiku laulun lauhan.

Kaartuu ikihyvä ijäisyys

yli sydämeni suuren rauhan.

Täälä jossain lähelläni liet,

-- tunnen ohitse sun kulkeneesi --

sa ken kerran uneksijan viet

rauhan kotiin, pyhään kirkkauteesi.