Syyssonetti

Nyt sumu harmaa nousee korven soissa,

se seudun vaippahansa verhoaa,

on kaikki kelmeätä, harmajaa

ja päivä on jo kauan piillyt poissa.

Nyt sydän värjyy syksyn unelmoissa,

nyt kaikki kuolemasta muistuttaa,

se maille mahtiansa julistaa

nyt synkän syksyn voittolauleloissa.

Nyt tunnen mit' en tuntenut ma ennen:

sun oma suvesikin aikain mennen

se katoo, katoo eikä palaja,

sun nuoret tuntehesi tuhkaks palaa

ja varkaan askelin hän saapuu salaa

yön, syksyn herra, harmaa kuolema.