Talviaamu

Mikä hiljainen ja suuri onni onkaan

huurtehisten puiden unelmoissa,

aurinko kun talviaamun koissa

katsoo metsän korkehimpaan honkaan!

Autuaasti kaikki metsän henget herää,

pakeneepi Hiisi vuorten lomaan.

Niinkuin luottain onneen ikiomaan

hymyy luonto kohti päivän terää.

Vavahtaen syttyy metsän synkkä syvyys

kirkkautehen talviaamun koiton.

Loistaa yli metsän, läheisen ja loiton,

valon suuri siunaus ja hyvyys.