Salaista metsäpolkua pitkin

Salaista metsäpolkua pitkin

hiivin mielelläni iltaruskon aikaan

autiolle ruo'ikkoiselle rannalle,

tyttö, ja ajattelen sinua!

Kun pensaikon varjot syvenevät,

kahisee ruo'ikko salaperäisesti,

se valittaa ja kuiskii,

niin, että minun täytyy itkeä, itkeä.

Ja on aivan kuin kuulisin tuulessa

sinun äänesi soinnin leijuvan hiljaa,

ja sinun ihanan laulusi

vajoavan lampeen.