Jääkärimarssi

Syvä iskumme on, viha voittamaton, meill?

armoa ei, kotimaata.

Koko onnemme kalpamme kärjessä on, ei

rintamme heltyä saata.

Sotahuutomme hurmaten maalle soi, mi katkovi

kahleitansa:

Ei ennen uhkamme uupua voi kuin vapaa on

Suomen kansa.

Kun painui päät muun kansan, maan, me

jääkärit uskoimme yhä.

Oli rinnassa yö, tuhat tuskaa, vaan yks' aatos

ylpeä, pyhä:

Me nousemme kostona kullervon, soma on

sodan kohtalot koittaa.

Satu uusi nyt Suomesta syntyvä on, se kasvaa,

se ryntää, se voittaa.

Häme, Karjala, Vienan rannat ja maa, yks'

suuri on Suomen valta.

Sen aatetta ei väkivoimat saa pois Pohjan

taivahan alta.

Sen leijonalippua jääkärien käsivarret jäntevät

kantaa

Yli pauhun kenttien hurmeisten päin nousevan

Suomen rantaa.