Joululaulu

Nyt seimelle pienoisen lapsen

käy autuas toiviotie.

Niin nuoren kuin harmajahapsen,

se yhdessä juhlaan vie.

Vain hiljainen, nöyrä kansa

on toivioretkellä.

Se etsivi kuningastansa

nyt Jumalan hetkellä.

Jo väräjää jokainen kieli

sen sielujen saattueen.

Oot siinä kuin lapsi pieni,

kun katselet ihmeeseen.

On pahnoille seimen halvan

se kätketty vuoteeseen,

min sulkema liekään salvan

tie ylhäisten huoneeseen.

Oi aukaise syömmeni ukset,

sä, Herrani, sisään käy!

Kun täyttyvi aavistukset,

ei murhetta missään näy.

Et saapunut itses tähden,

vaan kurijen syntisten.

Siis minäkin luokses lähden,

kun juhla on juhlien.