Kaiutar

Kaiutar, korea neito

Astui illalla ahoa,

Kaihoissansa kankahalla,

Huusi yksin huoliansa.

Tullut ei suloinen sulho,

Vaikka vannoi valallansa

Kihlaavansa kaunokaisen.

Ennen astuivat ahoa

Kankahalla kuherrellen

Kilvan kyyhkyjen kisoissa

Kesäpäivän paistaessa,

Illan kuun kumottaessa.

Meni sulho sanoinensa

Impi jäi sydäminensä.

Etsii impi ihanainen

Kullaistansa kankahalta,

Huhuilevi i kuuntelevi,

Kirkuvi kimahutellen

Äänen pienoisen pilalle,

Jähmettyvi, jäykästyvi,

Kaatuissansa kauhistuvi

Mustan metsän pimeyttä.

Aamulla herättyänsä

Kulkee kuje mielessänsä,

Eksyttävi erämiehen

Matkien ja mairitellen,

Niin kuin ennen eksytteli,

Sulho suurilla sanoilla,

Tuulen turhilla taruilla.