Kallion kirkon kellosävelmä

Päättyy työ, joutuu yö,

hetki levon lyö;

kukin saa kiiruhtaa

unen taikamajaan.

Väsyneen se virvoittaa,

uupuneelle uudestaan

- elon suo; toivon tuo,

pimeyden piiloistaan

aamu taas kun ajaa.

Päättyy työ, joutuu yö.

Kerran myös elontyös

Iopun saava on;

Tuonen maa odottaa

syliinsä sun sulkee.

Vaan kun yönkin jälkeen uus'

paistaa päivän valkeus,

niinpä myös sekin tie,

joka kuolon kautta vie,

kirkkauteen kulkee.

Jospa ken muistais sen.