Kuutamolla

Rannalla yksin istun, mieli on kaihoinen.

Etäistä maata tuolla yhäti silmäilen.

Siellähän asut armas,

Kultani kallehin.

Silta jos sinne veisi, luoksesi rientäisin.

Kirkasna kuuhut loistaa,

Pilvistä pilkistää,

Laineilla loiskii, tanssii, vedessa väräjää.

Valosta luotu on silta, siintävä hohtoinen,

Jospa mun viedä voisit

Rannalle toiveitten!

Vaan ei ne Kuuttaren sillat

Kannata kulkijaa,

Niihin ken luottaa, astuu,

Aaltohon haudan saa.