Sypressiportilla

Kuink' ajaa kuollut keviäst'

heljästi paistaa kuu!

Soi hiljaa synkkä sypressi

sa musta murhepuu!

Pois laske sauvas, matkamies

täss' aika seisahtuu!

Täss' aukee ikuisuutehen

väsyneen virran suu.

On varjon varjo retkemme

myös olevainen muu.

Koht' ystäväst' on jäljellä

vain valkeneva luu.

Koht' uudet sataa kyyneleet

ja vanhat unhoittuu.

Oi, soita rauhaa sieluille

sa unhon musta puu!