Uskottomalle

Olen uskonut, toivonut, lempinyt,

kaikk' uhrannut lempeni tähden;

sen edestä elää en empinyt

ja kuoloonkin kernaasti lähden.

En mä luullut, että ois pettänyt

oman armaansa parhain kulta;

elon ihanin päivä jo että nyt

näin sammuisi varhain multa.

Ja se sammuu kuin syysilta ruskoton

noilla synkillä sydänmailla.

Mit' on elo, kun ystäv' on uskoton,

sydän tyhjänä lempeä vailla!