Valkeat kaupungit

L. Madetoja

Nään usein unessa ma kaupungin.

Mun on kuin ois se jumalille luotu,

mun koskaan sinne astua ei suotu,

mut unessa sen tunnen kuitenkin.

Yöt suven valkeat on yllä sen

ja outo valo välkkyy ikkunoista,

niin yksin päivänsätehet ei loista,

ei kiilto raukenevain ruskojen.

Siell' elää nuoruuteni unelmat

ja elon yksinkertaisuus ja rauha.

Vain ulapalta kulkee tuuli lauha

ja laineet laiturihin kuolevat.

Sa rauha valkeoiden kaupunkein,

oot osa elämäni unelmasta.

Miks yksin laulussa saat loistos vasta

ja missä, missä on mun nuoruutein?