Yksin
L. Madetoja
Taivas välkkyväisin jalokivin
omaa ylhäisyyttään vartioi.
Loiste väsyneiden lyhtyin rivin
valaista ei sieluani voi.
Syvään tunne, pohjaan asti tunne
katkeruutta kovaa kohtalon,
katso herkeemättä yöhön, kunne
korkein totuus kätkettynä on!