Kun maan ja mantereen

Kun maan ja mantereen

yö mustaan vaippaan luopi,

mä katson Jeesukseen.

Hän valon mulle suopi,

Sun luonas, rakkahin,

Sun luonas päivä on kirkkahin

Sua kiitän riemuiten

kun luoksesi saan tulla,

ja kasvos jällehen

on riemu nähdä mulla.

Sä mulle hyvä oot,

Sä hyvä oot, Herra Sebaot.

Lie paljon turhuutta,

mit' täällä tänään toimin;

Sua, Herra, palvella

ois tullut kaikin voimin.

Sä tunnet, tiedät sen,

sen itse myös hyvin tietänen.

Oi Jeesus, anteeksi

mä pyydän sydämestä!

Pois syntivelkani

suo veres kalliin pestä.

En ennen päästä Sua,

en päästä, ennenkuin siunaat mua.

Siis vaivun unehen

Sun turvahasi yöhön,

ja kanssas heräten

mä nousen, riennän työhön.

Yöt, päivät olet Sä

mua, Herra, ain yhtä lähellä.