On herran templiin tulla

On Herran templiin tulla

suloista lapsenaan;

siell' sielut saavat olla

kuin liljat tarhassaan.

Ne kääntää katsehensa

janoisna Herrran päin

Hän taivaan kastehensa

suo heitä virkistäin.

Siell' yksi Henki liittää

pyhäksi perheeks ne,

ne puhtain mielin kiittää

ja uhraa Herralle.

Näin rauhan kartanoissa

kun Herran kiitos soi,

Ken silloin olla poissa,

taa portin jäädä voi?

Saan Herran suloisuutta

mä siellä tuntea,

rukoilla voimaa uutta

valittuin joukossa.

Aarteitaan kyllä tarjoo

tuo turha maailma,

ne tyhjät on kuin varjo

tään riemun rinnalla.

Yön teillä kauas harhaan

en tahdo eksyä.

Mä tunnen päivän parhaan,

sit' aina etsin mä.

Mä Herran kirkkaudessa

vaeltaa tahtoisin,

sen päivän paistehessa

on rauha runsahin.