Vanha syyslaulu

Ei kruunut syksyyn säilyneet

ole kukkaimme halvimpainkaan.

Kaikk' kalliit ruusut ja orkideet

ne eivät kukkineet lainkaan.

Mun leikkisiskoni, tähtiöin

jo taivas yllämme palaa,

mut vielä ma kesään ikävöin

ja sun sydämes suveen halaa.

Osan nuoruudestamme hautahan

joka syksyhän sentään viemme.

Kesän loistoa päivän paahtavan

niin vähän me saaneet liemme.

Mun leikkisiskoni, vieläkin

sinä voitko kesää kiittää?

Niin paljon on sortunut suruihin,

niin niukasti riemua riittää.

Mut oman veremme unelmain

me tunnemme hurman ja huuman

ja toivossa kesäin tulevain

me pyyhimme kyynelen kuuman.

Mun leikkisiskoni, vieläkin

sinä voitko kesään luottaa --

ja jos pettää ensi suvikin

yhä suvesta suveen vuottaa?