Yö
T. Kuula
Yö saapuu. Päivä on poissa,
hämy silmiä hämmentää.
Jo kaukana korven soissa
tulet virvojen viriää.
Ypöyksin istun ma koissa,
ei armasta ystävää,
mutta oudoissa unelmoissa
mun henkeni heläjää.
Ken siellä? Ken lehdossa läikkyy?
Kuka huntua huiskuttaa?
Kuva valkea vierii ja väikkyy,
tutut piirtehet pilkoittaa.
Mun aatteeni seisoo ja säikkyy,
sumu silmiä sumentaa.