Kuollut hetki
V. Raitio
Yli puiden latvain
ja kattojen kaukaisten
käy yövartija kuu.
On kuollut hetki.
Yötuikkujen luomet
kiinn' ummistuu.
Sarasteen sormi
talorivien ruutuja hipsii
hereilleen.
Sumuniljakkaina
kuin satimess' aaveet
ne katsovat taivaaseen.
Ui kelmeä kuura
sinivihreenä Lethenä huuhtoin
parmaita maan.
Yön hiilitytti,
jäätähtien prinsessa,
on arkussaan.