Hyökyaalto

Sinä hyöky hurja ja vaahtopää,

lyöt kohden sä louhikoita,

et koskaan taistosta lepoon jää,

sa vaikka et mitään voita.

On louhikko harmaata kiveä,

se on sun surmasi kerta,

et murtaa voi sa sen kylkeä,

se ylväänä uhmaa merta.

Sinä hyöky, mi hurjana rynnistät

ja kuolet kiviä vasten,

sinä ymmärrät, sinä ymmärrät

elonleikkiä ihmislasten.