Päivän viime säteet
Yrjö Henrik Kilpinen
Päivän viime säteet lankee
yli tutun pihamaan.
Mieleni on ahdas, ankee
kuin ei ennen konsanaan.
Katon vanhan räystään alla
viime säteet viivähtää.
Maassa, puissa, kaikkialla
vaikeroi ja nyyhkyttää.
Viime säteet hellävaroin
kattoja jo kultailee.
Sisässäni ääni aroin
itkee, heltyy, hiljenee.