Poluilla harmajilla

Poluilla harmajilla harhaellen

Mun aatokseni ajat pitkät kulki

Yön ahdistukset, päivän helteet kestäin

Ja kooten mustain tuntehitten taakkaa.

Se oli raskas, kun sun luokses sitten

Mä saavuin kahtamielin arkaellen;

Mä pelkäsin sun riemus surmaavani,

Ja kumminkin sua kaipasin ja etsin.

Sun äänes kirkkaan väreilyn kun kuulin,

Niin sydäntäni pisti raskas syytös:

Miks yölle pettää tahdot päivän lapsen!

Kun minuun katsoit kumman tutkivasti

Kuin nähnyt oisit sielun pohjiin asti,

Niin hiivin pois ja itkin katkerasti.