Mirjamin laulu II

En itke huomenen huoliain,

vaan itken entistä onneain,

ma muistan raitojen rakkautta,

ja sinikukkien siskoutta, –

ja moni kyynel silmästäni kierii.

Ma muistan muinoista aikoain,

kun orjan lapsi ma olin vain,

kun paioin karkehin, avokauloin,

ma ison tarhassa tanssin, lauloin, –

ja moni kyynel silmästäni kierii.

Mun tunsi siellä jok' kukkanen,

ma tunsin riemut ja surut sen,

mä yössä ymmärsin tähtein kielen

ja päivin pääskyn ja leivon mielen, –

ja moni kyynel silmästäni kierii.

Nyt enää ymmärrä niitä en,

ma linnan korkea lapsonen,

nyt siniverka on siskojani

ja kullat, helmet mun heimoani, –

ja moni kyynel silmästäni kierii.