Kullervo ja hänen sisarensa

Kuoro (Chorus)

Kullervo, Kalervon poika,

Sinisukka äijön lapsi,

Hivus keltainen korea,

Kengän kauto kaunokainen

Läksi viemähän vetoja,

Maajyviä maksamahan.

Vietyä vetoperänsä,

Maajyväset maksettua

Rekehensä reutoaikse

Kohennaikse korjahansa;

Alkoi kulkea kotihin,

Matkata omille maille.

Ajoa järyttelevi

Matkoansa mittelevi

Noilla Väinön kankahilla,

Ammoin raatuilla ahoilla.

Neiti vastahan tulevi,

hivus kulta hiihtelevi

noila Vaïnon kankahilla,

ammoin raatuilla ahoilla.

Kullervo, Kalervon poika,

Jo tuossa piättelevi,

Alkoi neittä haastatella,

Haastatella, houkutella:

Kullervo:

Nouse, neito korjahani,

Taaksi maata taljoilleni!

Sisar:

Surma sulle korjahasi,

Tauti taaksi taljoillesi!

Kuoro:

Kullervo, Kalervon poika,

Sinisukka äijön lapsi,

Iski virkkua vitsalla,

Helähytti helmivyöllä.

Virkku juoksi, matka joutui,

Tie vieri, reki rasasi.

Neiti vastahan tulevi,

Kautokenkä kaaloavi

Selvällä meren selällä,

Ulapalla aukealla.

Kullervo, Kalervon poika,

Hevoista piättelevi,

Suutansa sovittelevi,

Sanojansa säätelevi:

Kullervo:

Tule korjahan, korea,

Maan valo, matkoihini!

Sisar:

Tuoni sulle korjahasi,

Manalainen matkoihisi!

Kuoro:

Kullervo, Kalervon poika,

Sinisukka äijön lapsi,

Iski virkkua vitsalla,

Helähytti helmivyöllä.

Virkku juoksi, matka joutui,

Reki vieri, tie lyheni.

Neiti vastahan tulevi,

Tinarinta riioavi

Noilla Pohjan kankahilla,

Lapin laajoilla rajoilla.

Kullervo, Kalervon poika,

Hevoista hillitsevi,

Suutansa sovittelevi,

Sanojansa säätelevi:

Kullervo:

Käy, neito rekoseheni,

Armas, alle vilttieni,

Syömähän omeniani,

Puremahan päähkeniä!

Sisar:

Sylen, kehno, kelkkahasi,

Retkale, rekosehesi!

Vilu on olla viltin alla,

Kolkko korjassa eleä.

Kuoro:

Kullervo, Kalervon poika,

Sinisukka äijön lapsi,

Koppoi neion korjahansa,

Reualti rekosehensa,

Asetteli taljoillensa,

Alle viltin vierietteli.

Sisar:

Päästä pois minua tästä,

Laske lasta vallallensa

Kunnotointa kuulemasta

Pahalaista palvomasta,

Tahi potkin pohjan puhki,

Levittelen liistehesi,

Korjasi pilastehiksi,

Rämäksi re'en retukan!

Kuoro:

Kullervo, Kalervon poika,

Sinisukka äijön lapsi,

Aukaisi rahaisen arkun,

Kimahutti kirjakannen,

Näytteli hope'itansa,

Verkaliuskoja levitteli,

Kultasuita sukkasia,

Vöitänsä hopeapäitä.

Verat veivät neien mielen,

Raha muutti morsiamen,

Hopea hukuttelevi,

Kulta kuihauttelevi.

Sisar:

Mist'olet sinä sukuisin,

Kusta, rohkea, rotuisin?

Lienet suurtaki sukua,

Isoa isän aloa.

Kullervo:

En ole sukua suurta,

Enkä suurta enkä pientä,

Olen kerran keskimmäistä:

Kalervon katala poioka,

Tuhma poika tuiretuinen,

Lapsi kehjo keiretyinen;

Vaan sano oma sukusi,

Oma rohkea rotusi,

Jos olet sukua suurta,

Isoa isän aloa!

Sisar:

En ole sukua suurta,

Enkä suurta enkä pientä,

Olen kerran keskimmäistä:

Kalervon katala tyttö,

Tyhjä tyttö tuiretuinen,

Lapsi kehjo keiretyinen.

Ennen lasna ollessani

Emon ehtoisen eloilla,

Läkson marjahan metsälle,

Alle vaaran vaapukkahan.

Poimin maalta mansikoita,

Alta vaaran vaapukjoita

Poimin päivän, yön lepäsin.

Poimin päivän, poimen toisen:

Päivälläpä klmannella

En tiennyt kotihin tietä:

Tiehyt metsähän veteli,

Ura saateli salolle.

Siinä istuin, jotta itkin,

Itkin päivän, jotta toisen;

Päivänäpä kolmantena

Nousin suurelle mäelle,

Korkealle kukkulalle.

Tuossa huusin, hoilaelin.

Salot vastahan saneli,

Kankahat kajahtelivat:

`Elä huua, hullu tyttö,

Elä mieletöin, melua!

Ei se kuulu kumminkana,

Ei kuulukotihin huuto!'

Päivän päästä kolmen, neljän,

Viien, kuuen viimeistäki

Kohenihin kuolemahan,

Heitihin katoamahan,

Enkä kuollut kuittenkana,

En mä kalkinen kaonnut!

Oisin kuollut, kuja raukka,

Oisin katkennut, katala,

Äsken tuossa toisna vuonna,

Kohta kolmanna kesänä

Oisin heinänä helynnyt,

Kukoistellut kukkapäänä,

Maassa marjana hyvänä,

Punaisena puolukkana,

Nämä kummat kuulematta,

Haukeat havaisematta.

Kullervo:

Voi, poloinen, päiviäni,

Voipa, kurja, kummiani,

Kun pi'in sisarueni,

Turmelin emoni tuoman!

Voi isoni, voi emoni,

Voi on valtavanhempani!

Minnekä minut loitte

Kunne kannoitte katalan?

Parempiolisi ollut

Syntymättä, kasvamatta,

Ilmahan sikeämättä,

Maalle tälle tätymättä.

Eikä surma suonin tehnyt,

Tauti oike'in osannut,

Kun ei tappanu minua,

Kaottanut kaksiöisnä.