Epilogi

Katso, sun rintasi rauhassa mennehet kevähät nukkuu,

katso, sun rakkahat riemus ja tuskas on poissa.

Viileä onni sun ohimoillasi asuu, syysöiden onni.

Katso, on ylitse suvisten kenttäis kuolema käynyt.

Poissa on valoisat yöt ja tähkät on viikate vienyt.

Ylitse aavojen kenttäin katsovat illoin viluiset tähdet

Kuule, kuin askeltes alla nyt kaikaa kumea tanner!

Syvällä, povessa maan, yön kohdussa elämä uinuu.

Uutehen onneen, uutehen suvehen nousee ijäinen nuoruus.