Syystunnelma

Teit oikein ystävä ainoo,

kun luotani läksit pois,

sun rintasi nuori ja lämmin

mun rinnalla jäätynyt ois.

Kas maantiellä kalpea kukka

lumipälvestä nostavi pään.

Mitä vuottelet kukkani vielä,

on aika jo painua pään.

Tuhat aatosta sieluni tunsi,

sen vaan minä muistaa voin:

oli tielläni kuihtunut kukka

ja sen peitoksi lunta mä loin.