Nocturne
E. Melartin
Linnut oksillansa vaikenevat,
päivä vielä hetken viipyy poissa,
neitseelliset haavat vapisevat
autuaissa lemmen unelmoissa.
Laaja lakeus kuin jättiläinen
uinuu jälkeen päivän arkitöiden.
Yksin tuuliviiri yksinäinen
valvoo iäisesti ikävöiden,
valvoo niinkuin valvot sydämeni
tähystellen mennehesen aikaan:
kuinka paljon iäks unhoon meni,
kuinka vähän koskaan todeks saikaan!