Mökkiläinen ja hänen poikansa

”Noh, pojat, päivä valkeaa,

on aika työn ja toimen.

Jo aura pelloll' odottaa

ja hepo eessä soimen.”

On sääli heitä herättää,

ois hyvä maata heidän,

mut säälittää myös kaunis sää

ja pien' on mökki meidän.

Ken nuorna tottui nukkumaan,

ei vanhanakaan herää.

Vain työttömyys se ruostuttaa,

ei kyntö auran terää.

Ja näin ma heitä rohkaisen,

kun väsyvät he milloin:

tuo aika uuden huomenen

ja parempi on silloin.

Ja usein huomen valkeaa

ja työ on yhtä kovaa.

Ma silloin koetan lohduttaa:

Nyt saatte hetken lomaa.

Ja tyytyväisnä työhönsä

he nousee nukkumasta.

Oi, heitä siunaa, Herra sä,

oi, siunaa mökin lasta!