Pohjan neidon ylisty

PELLERVO

(laulaa, Väinö kannelta soittaa).

Neito nousi Pohjolasta,

Luonnon puhtoisen povelta,

Kultakangasten kutoja,

Loisti muita loitommaksi

Hyvän vanhemman varassa.

Sen suloa leivo lauloi,

Kannel soi sen kauneutta,

Maine sen kajahti kaukomaille.

Parvi uusii viime säkeen.

Maan somimmat sankarsulhot

Nöyristyivät neidon luona,

Kaunista kumarsi kaikki.

Impi toivoi työn-urosta,

Seppoa, joka takoisi

Maahan taivahan taloa.

Suomen seppo, Suomen sulho,

Taivahan takoja immen voitti.