Kukat Pinciolla

Ah, te kukat helmikuun,

Kukat Pinciolla!

Suomehen jos voisin

Teidät tuoda,--toisin,

Että maamme pohjoinen

Aina kantais keväimen,

Toisin tuoksun kiihkeän,

Vuoren aina vehreän,--

Ah, te kukat helmikuun,

Kukat Pinciolla!

Vaan te hennot kukkaset,

Kukat Pinciolla,

Ette kestä noita

Pohjan taisteloita.

Kotianne varten vaan

Synnyitte te kukkimaan.

Eihän viinirypäleet

Pohjanmaille eksyneet,

Eikä kukat helmikuun,

Kukat Pinciolla.

Vaan jos henki kukkimaan

Puhkee Pinciolla,

Sen ei kukkain kuolla

Tarvis pohjan puolla.

Kesken talvipakkasta

Voipi kansa kukkia,

Kesken hankien ja jään

Kantaa henki tähkäpään,

Kantaa kukat helmikuun,

Niinkuin Pinciolla.