Ijät hyrskyjä päin

Ijät hyrskyjä päin

käy purteni näin

ohi maiden ja rantojen

kiidättäin.

Yö, ystäväin,

arvaatko minne

mun kiire on näin?

Pois itsestäin!

Niinkuin ei kenkään

mies olen irtain,

itseni vanki,

kiertämä, kaartama,

syyn sydänvirtain!

Ijät hyrskyjä päin,

pois itsestäin!

Veen läikkäinen,

kuink' oot sinä vapaa

ja onnellinen,

kun helmin, särkyvin,

helisevin

käyt ulappaan

pois raukeamaan!

Ma hukkasin

kaikk' aartehet maan.

Mut itseni milloin,

ah, milloin ma itseni

hukata saan!

Ijät hyrskyjä päin,

pois itsestäin!