Kuin virta vuolas

Kuin virta vuolas, niin vapauden vuo

käy halki haittain eikäpä esty vaan,

jos kuinka valta, viekkauskin,

rientoa koittaa riistää siltä.

Nuo vetten orhit, vankamot vaahtosuut,

kun niitä kosken telkimet kahlitsee,

ne hirnakoiden, hyrskyellen

korskina kuohuvat poikki paatten.

Ja voitokkaina vyöryvät eellehen

tuonne poispäin työntyvät tyynelään,

miss' armahaiset rauharannat

päilyvät kirkkaan virran kalvoon.

Niin hetkeks hiltyy myös vapauden vuo,

jos siltä pakko pystyhyn taittaa tien,

mutt' kohta voimin kahtamoiduin

korskana katkovi sorron salvat.

Sen lyy on tyynehen lahdelmaan,

miss' oisi turva taattuna soutajain;

miss' ihmiskunnan rauha väikkyy

kaukana kuin kesäpilven rusko.