Me nuoriso Suomen

Me nuoriso Suomen, me riennämme nyt

mert' uhmomahan elämämme,

jo päivönen armas on selkeynyt:

Hei soutamahan venettämme!

Käy, veikkoni, kiinni jo airohon, käy

ja siskoni kulta, sa auta -

Ei valkamorantaa siintävän näy,

sitä kotvahan emme me sauta.

Nyt littohon vaan:

ei syntymämaan

saa onnea unhota koskaan,

jos mimmoinen lie

elon kirjava tie,

jos onnehen taikka turmahan vie!

Nyt ois opas oikea tarpehesen,

opas taitava taikeilla teillä -

Ken määrähän viepä on matkuehen?

Miks' lapset kiistäisi keskenään,

Ken parhain lempivi äitiään?

Kuink' onkin retkemme riemuinen,

jos rauha on rakkaanamme!

Me vieremme maahan vieraasen,

joka väikkyvi vastassamme:

Sen ratto on rannalla vieraan maan,

kell' ystävä onpi matkassaan.