Tuule, tuuli, leppeämmin

Tuule, tuuli, leppeämmin,

missä köyhä raataa,

viluissaan tai palavissaan

kotapuita kaataa.

Tuulen leyhkät, virsin vienoin

köyhää tuuditelkaa:

köyhä työst' on uupunut,

ei siedä univelkaa.

Laulakaa, te pienet linnut,

köyhän pihapuissa:

Ilo köyhään ilmeneisi,

tuntuis rintaluissa.

Hellytelkää köyhän mieli -

sitä köyhä soisi:

köyhä on luotu laulajaksi,

köyhä laulun loisi.

Soita, salo, kanneltasi,

viihdä köyhä mieltä,

harvoin köyhä lemmen saa,

vaan usein luista kieltä.

Lemmitelkää, kukat pienet,

köyhän lasta kaitaa,

köyhän laps' kun marjotiellä

astuu ahon laitaa.

Läikkyelkää, lahden laineet,

köyhän kotaan asti:

köyhän sydän läikehtisi

siitä sulommasti.

Hohda vielä hopeammalle,

virran välkkypinta:

Hopealle siitä hohtuis

köyhä-raukan rinta.