Fiat nox

Niin tulkoon yö ja kuolo yli kaiken sen

mi onnellist' on ollut, suruisata,

ja varjot syleilköhöt maailmata,

sen niinkuin meri alleen haudaten.

Kuin onkaan päivä ollut helteinen

ja tuskan hetki niinkuin vuosisata!

Yö, untas kylvä kylmän-raukeata

ja liekit sammuta sa sydänten!

Mik' onkaan, sydän, osaas suruisempi,

sun, jota syöpi viha, jäytää lempi,

sun, joka kahleitasi suutelet!

Oi katso: yö ja tyhjyys lähestyvät,

oi katso: aukee unhon ääret syvät

ja pyhään hiljaisuuteen raukenet.