Katulyhty
E. Melartin
Se katselee niin kaipaavasti kalpeahan yöhön,
se on kuin silmän sammunehen valo,
se katsoo ulos elämään ja taisteluun ja työhön
ja katseessa on kuumehinen palo,
kuin tietäis se kuin vähäisen on elämällä antaa
ja kuinka paljon vaatii ihmissuku
ja kuinka raskas elon taakka useille on kantaa
ja kuink' on suuri sortuneiden luku.